Arvoisa juhlaväki!

Toivotan teidät kaikki pajarilaiset tervetulleiksi juhlimaan sukuseuramme 30-vuotista taivalta.

Tänä päivänä sukuseuraamme kuuluu laaja jäsenistö ainakin neljästä tunnetusta Pajari-sukuhaarasta ympäri Suomea ja myöskin Amerikan mantereelta. Aina näin ei ole ollut.

Sukuseuramme syntysanat lausuttiin yhden Pajari-suvun tunnetuimman jäsenen, kenraalimajuri Aaro Pajarin muistomerkin paljastustilaisuudessa Asikkalassa kesällä 1977. Hänen sukulaisensa alkoivat aktiivisesti etsiä sukua. Primus motoreina olivat Irja Tikkanen yhdessä miehensä Timon kanssa, Kirsti Kaltiainen sekä Martti Pajari Liisa-vaimonsa kanssa. Irja Tikkanen ja Kirsti Kaltiainen lähettivät tietoonsa tulleille vuonna 1829 syntyneen Antti Juhonpoika Pajarin jälkeläisille kyselyn kiinnostuksesta yhteisestä tapaamisesta ja sukuseuran perustamisesta. Kiinnostusta löytyi ja monien vaiheiden jälkeen 2.7.1978 pidettiin Pajari- sukuseuran perustava kokous Rautjärven Miettilässä Muhamäellä. Paikalla oli n 150 pajarilaista. Sukuseuran perustajien päämääränä oli pitää yhteyttä suvun jäsenten kesken, toimia karjalaisten perinteiden vaalimiseksi ja näiden perinteiden välittäminen tuleville sukupolville. Nämä periaatteet kirjattiin sukuseuran perustamiskokouksessa sukuseuran päämääriksi. Kun sitten myöhemmin sukuseura laajeni, lisättiin yhdeksi uudeksi painopisteeksi suvun historian tutkiminen. Heti alkuvuosina sukuseuralle ruvettiin suunnittelemaan sen tunnuksia, pöytästandaari saatiin vuonna 1982, 1980-luvun loppupuolella työstettiin Pajarittaren puku, josta laadittiin 3 eri versiota ja vihdoin 1994 heraldikko Reijo Helläkoski suunnitteli sukuseuralle oman vaakunan. Sen pohjalta sitten on teetetty suvulle ansiomerkki ja rintapinssi.

Edellämainitut henkilöt toimivat pitkään sukuseuran aktiiveina, Irja Tikkanen pitkäaikaisena puheenjohtajana 1978-1996 ja sittemmin kunniapuheenjohtajana ja Kirsti Kaltiainen sukuseuran sihteerinä ja rahastonhoitajana 1978-1990. Heille kuuluu suuri kunnia siitä, että sukuseuramme on tänä päivänä se, mitä se on, vahva ja elinvoimainen sukuseura. Kari Vainio toimi rahastonhoitajana 6 vuoden ajan ja Pauli Pajari hoiteli seuran raha-asiota 1996-2006. Nyt niistä vastaa tilitoimisto. Sihteerinä toimi muutaman toimikauden aikana Kirsti Kaltiaisen jälkeen Raili Aalto ja hänen jälkeensä Mikael Pajari, nyt niitä hommia on hoitanut onnistuneesti Sirpa Koistinen. Puheenjohtajuus on vaihtunut viime vuosikymmenen aikaan useasti. Se on ikävää, koska mielestäni vain pitkällä aikavälillä puheenjohtaja voi todella vaikuttaa sukuseuran toimintaan.

Sukuseurassamme on ollut muitakin aktiivisia toimijoita, muutenhan tämänkaltainen seura ei edes toimisi. Haluan nostaa esiin emäntämme Eeva Lääperin 1978-1982, Toini Honkasen 1982-1990 ja kenraali Pajarin tyttären Irja Aallon 1990-2002. Heidän ansiostaan sukuseuramme on lämminhenkinen yhteisö, joka huolehtii jäsenistään. Heidän jalanjälkiään Raili Aalto seurasi ensin sihteerinä Kirsti Kaltiaisen jälkeen ja sitten pari vuotta emäntänä ja nyt emännyydestä vastaa Raija Hämelin. Hänen harteillaan on haastava viitta jatkaa sukuseuran kunniakasta perinnettä.

Isännän vitjaa ja vastuuta ovat kantaneet Paavo Pajari 1978-1982, Martti Antinpoika Pajari 1982-1992 ja Arvo Pajari 1992- 2006. Edelliset isännät ovat hyvin toimensa hoitaneet ja jämäkästi sukuseuraa luotsanneet, nyt saa Mikko Arponen näyttää isännän ominaisuutensa.

Sukuseuramme on vuosien varrella pitänyt kokouksiaan useilla paikkakunnilla, onhan jäsenistömme levinnyt laajalle. Sukukokouksia on pidetty Rautjärveltä Jyväskylään, Helsingistä Asikkalaan, monella paikkakunnalla etelä-Suomessa. On olut hienoa todeta, että niin laajalti eri puolella Suomea on ollut halua järjestää sukukokouksia talkooperiaatteella. Kiitos teille siitä!

Kenraali Aaro Pajarin sukuhaara polveutuu Juho Antinpoka Pajarista s. 1929 ja toinenkin sukukokous pidettiin tämän sukuhaaran kesken vuonna 1979 Suonenjoella. Kun etelä-karjalaisessa lehdistössä laajasti kerrottiin perustetun Pajarien sukuseura, joka koskee Rautjärven Pajareita, silloin Keuruulla asunut Arvo Pajari kiinnostui tästä sukuseurasta. Hän oli tutkinut omaa sukuhistoriaansa kirkonkirjoista ja muista lähteistä ja asiakirjat osoittivat, että hänenkin juurensa liittyvät Rautjärven Pajareihin. Niinpä hän otti yhteyttä sukuseuran toimijoihin kysyäkseen, voisiko hänkin liittyä sukuseuraan. Hän sai myöntävän vastauksen ja siitä alkoi sukuseuramme laajentuminen muihin Pajarien sukuhaaroihin. Tänä päivänä sukuseurassamme on jäseniä kaikista tiedossa olevista Pajareiden sukuhaaroista. Tilanne on aiheuttanut jonkin verran kitkaa perustajajäsenten keskuudessa, koska sukuseuralla ei menneinä vuosina ollut sääntöjä esimerkiksi siitä, ketkä ovat oikeutettuja liittymään sukuseuraan. Viime sukukouksessa 2006 Imatralla sukuseuralle hyväksyttiin säännöt, joissa selkeästi kerrotaan mm. ehdot, millä perusteella sukuseuramme jäsennyyteen on oikeutettu. Hartaasti toivon, että nämä kipupisteet vihdoinkin yhdessä pystyttäisiin parantamaan ja laaja sukumme voisi iloisena jatkaa tapaamisiamme. Me kaikki, jotka toimimme ns sisäpiirissä, odotamme kovasti teiltä sukuseuran jäseniltä ehdotuksia sukuseuramme toiminnan aktivoimiseksi. Potentiaalia tässä sukuseurassa on laajalla rintamalla.

Sukututkimus on kiehtova alue. Pitää löytää pitävät todisteet kuulumisesta johonkin sukuun tai sukuhaaraan. Ja se on meidänkin sukuseuramme yksi päätavoite.

Aikoinaan tiedot suvusta perustuivat perheissä kerrottuihin tarinoihin ja muistikuviin. Ne kulkivat suusanallisesti sukupolvelta toiselle kunnes 1500-luvulla ensin länsi-Suomessa Ruotsin kuninkaan määräyksestä alettiin pitää henkikirjoja asukkaiden verottamiseksi. Tuo tapa tuli myös itä-Suomeen ja ensimmäiset säilyneet tiedot ovat 1600-luvulta. Meillä rautjärveläisillä on se ongelma, että olemme eläneet ja edelleen osa meistä elää rajanpinnassa, jota lukuisat menneet selkkaukset ovat vaivanneet. Välttämättä rajanpinnassa ei ollut ketään, joka kirjoitti asioita ylös, rajan siirrot edestakaisin saattoivat sotkea asioita, aina ei edes tiedetty tai välitetty , missä raja Ruotsin ja Venäjän välillä kulki. Aina esimerkiksi vihkitodistuksiin ei merkitty, kumpi vihittävistä oli Venäjän puolella asuva, kumpi Ruotsin puolella eläjä. On arveltu, että pappi saattoi kirjoittaa omiin kirkonkirjoihinsa esim syntyneet vasta usean viikon tai kuukauden jälkeen. Kuinka varmoja ovat siis kirkonkirjatkaan? Lisäksi suuri osa Rautjärven kirkonkirjoista, joita alettiin pitää 1700-luvulla ovat tuhoutuneet kirkon palossa, joten on useamman kymmenen vuoden katkos näissä tiedoissa. Jotain kuitenkin pystytään paikkaamaan Hiitolan Ilmeen kirkonkirjoista, jotka ovat säilyneet, samoin kuin henkikirjoista, joita on säilynyt. Kansallisaristossa on myöskin paljon erilaisia asiakirjoja, joista suvun menneisyyttä voi tutkia.

Pajari- suvulla on erittäin mielenkiintoinen menneisyys.Tutkittavaa on paljon, mahdammeko koskaan löytää totuutta meidän esi-isistämme? Toivottavasti, koska silloin sukuseuramme yhteisyys tiivistyisi entisestään. Mutta jos ei löydy, olemme silti kaikki Pajareita. Olkaamme ylpeitä siitä!

TAKAISIN