Joulunajan tervehdys emännältä Pajari-suvun jäsenille
Parhaillaan elämme vuoden pimeintä aikaa Pohjolassa. Sitä valaisee kuitenkin adventin aika, suuren joulujuhlan, Jeesuksen syntymäjuhlan odotus. Hoosiannaa on jo laulettu tänä vuonna 29.11. kirkoissa ja kouluissa, kodeissakin. Ensimmäisen adventin kynttilä sytytetään, joulun odotuksen merkiksi. Toisen adventin kynttilä sytytetään jouluilolle. Samalle päivälle osui itsenäisyyspäivämme, jonka viettoa leimaa vakavamielisyys, melkein hartaus. Arvokkaan juhlan välittömään läheisyyteen kuuluu myös talvisodan syttymisen päivä, joka tänä vuonna sai paljon mediajulkisuutta. Tuolloin muistelimme ja kunnioitettiin heitä, jotka puolustivat urheasti isänmaatamme. Joulukuun 6. on myös Pyhän Nikolauksen, joulupukkimme esikuvan päivä.
Kolmas adventtikynttilä sytytetään joulurauhalle. Rauhaa saattoi myös pohdiskella 10.12. jolloin jaettiin Nobel-palkinnot: auhanpalkinto Oslossa ja muut Tukholmassa. Päivää valaisi myös Lucia, valon tuoja. Neljäntemä adventtina sytytetään rakkauden kynttilä.
Joulun aika on Suomessa erttäin mielenkiintoinen, sillä jokaisella yksilöllä ja perheellä on omat perinteensä, tulevatpa ne sitten idästä, lännestä, etelästä tai pohjoisesta. Hyvin usein nämä tavat ja tottumukset ovat sekoituksia näistä kaikista suunnista. Pajarien jouluperinteiden ydin lienee karjalaisessa kulttuurissa. On hauska miettiä omia perintetään jouluruokien ja -juomien, -kukkien, -laulujen, -koristeiden ympärillä ja myös sitä, miten ne ovat muuttuneet vuosien saatossa. Esimerkiksi joulukuusi, vasta 1800-luvulla kaikkiin koteihin ilmestynyt, on tullut meille Saksan ja Ruotsin kautta. Uskonpuhdistaja Martin Luterin jouluaattoa on koristanut kuusi 1536 erään maalauksen mukaan. Lennart Meri mainitsee kirjassaan ”Hopenvalkea” joulukuusen Tallinnassa vuodelta 1441 ja kertoo sen kuuluvan ikivanhaan rituaalii. Kuusi on ollut suomalaisugrilaisten kansojen pyhä puu ja suojan tarjoaja.
Martin Luther on jouluvirtemme ”Enkeli taivaan” sanoittaja ja ehkä myös säveltäjä halusi, että Kristuslapsi olisi joulunvietossa tärkein henkilö eikä lahjoja jakava Nikolaus-pyhimys. Siitä syntyi Christkind, näkymätön, seppelepäinen lahjantuojaenkeli, joka esiintyy Keski-Euroopan saksankielisillä vuoristoalueilla lapsien iloksi. Joulupukki, pakkasukko tai Santa Claus seikkailevat muualla.
Kaupallisen hälinän ja tavaran paljouden keskellä on hyvä pysähtyä miettimään sitä, mikä on joulussa olennaista: ilo, rauha ja rakkaus, riippumatta tunnustipa itse kukin mitä uskontoa tahansa ta ei mitään. Joulun aika tarjoaa meille virikkeitä vuosituhansien takaa kaikkialta maapallolta, varsinkin aikana, jolloin tiedotusvälineet tuvat myös reaaliaikaisia viestejä tästäkin päivästä.
Toivotan kaikille Pajarilaisille
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010
Raija Hämelin
Pajari-suvun emäntä