HELENIN KERTOMUS.
Harkittuamme kovasti asiaa päätimme tulla Suomeen. Siitä on vain 3 vuotta, kun sain selville, että USA:laisella perheelläni oli yhä elossa olevia sukulaisia siellä.Tämän sai selville sisarenpoikani appi Alabamassa, kun hän oli alkanut tutkia sukuamme netissä. Hän tutustutti minut Jari Häkliin, jonka isoäidin äiti ja minun isoäitini olivat sisaruksia: Sigfrid Huttunen ja Helena Huttunen. Heinäkuussa v. 2004 Jari oli tulossa Yhdysvaltoihin kahdeksi viikoksi harjoittelemaan uudessa työpaikassa. Menimme hakemaan häntä lauantaiaamuna ja veimme hänet takaisin sunnuntai- iltana niinä kahtena viikonloppuna, jolloin hänellä oli lomaa harjoittelupaikastaan.
Täten saimme tietoja ja valokuvia sukulaisista isän puolelta Terttu Kaurasen kautta niin suuresta perheestä Suomessa, josta minulla oli ollut hyvin rajalliset tiedot: Setäni Emil, Evert ja Matt sekä tätini Lydia ja oma isäni Herman Mattson. Isäni kuoli, kun olin vain 2 vuotta vanha, metsästysonnettomuudessa.
Pian tämän jälkeen, viime vuonna, 2005 kesäkuun lopulla ja heinäkuussa kaksi serkkua oli tulossa Amerikkaan lentäen Providenceen Rhode Islandilla.
"Jumalallinen Kaitselmus"vastaa rukouksiin: sukulaisia Suomesta oli tulossa lomalle ja asumaan meidän kotiimme! Se oli ihmeellistä!
Sitten yht´äkkiä alettiin puhua sukukokouksesta, joka pidettiin joka toinen vuosi ja kysyttiin, tulemmeko me. Minua hermostutti vähän. Toivotettaisiinko meidät tervetulleiksi, tuntisimmeko olomme mukavaksi, kun emme osaa puhua suomea? Vain ´hei´, ´hei, hei´, ´kiitos´ ja ´poika´ veljeni opettamana. Nyt tunsin Tertun jo hyvin ja luotin häneen täydellisesti. Hän sanoi, että hän hoitaisi kaiken, ajamisen, järjestelyt ja suunnittelut. Jonka hän tekikin niin ihmeellisellä, täydellisellä tavalla, että minusta tuntui, että minua rakastettiin kuin sisarta ja parasta ystävää, sekä miestäni, minua että kolmea muuta amerikkalaista perheenjäsentäni.
Vierailumme oli kaikkea sitä, mitä olin kuvittelut mielessäni. Setieni kotisaunat Vermontissa ja Mainessa, valkeat koivut, kukkivat kukat, lupiinit tienvarsilla, metsämansikat, musiikki, tanssi, laulu, kovaääninen nauru ja kikatus - ne toivat minut tuttuihin perhekuvioihin, ja kuitenkin olimme Suomessa. Ja minä tunsin oloni yhtä kotoiseksi kuin tätini ja setäni kodeissa. Järvet, kumpuilevat mäet, heinäpellot, vihreät niityt, palavan puun tuoksu, kukat olivat kaikki sitä, josta olin uneksinut -. ja saunat ja saunassa oleminen.
Minua hämmästyttivät tikapuut katolle savupiippujen puhdistusta varten. Ne ovat siellä koko vuoden. Teiden varsien ja kaupunkien ja kylien puhtaus. Vihaan roskia, enkä nähnyt niitä yhtään; tämä teki minut hyvin ylpeäksi siitä, että olen suomalainen, ja olen aina opettanut poikiamme kunnioittamaan luontoa ja maata, muistamaan, että me olemme vain Jumalan maan hoitajia, joiden hän antaa käyttää sitä omanamme. Olemme vain maan hoitajia. Siten puhtaan Suomen näkeminen teki minut hyvin ylpeäksi.
Vielä ylpeämpi olin kun minut toivotettiin tervetulleeksi Pajarien suureen perheeseen, isäni kotimaasta, molempien isovanhempieni kotimaasta, isän puolelta. Myös isoäitini äidin puolelta oli syntynyt Suomessa.
Syöminen oli myös hieno kokemus. Koska mieheni ja minä olemme kahvin ystäviä, ihastuimme hyvin haudutettuun kahviin. Jälkiruuat, mansikkakakku, myös banaaneilla, persikoilla ja kuohukermalla koristettuna. Ihastuin tuoreesta kalasta tehtyihin aterioihin ja kaikista eniten pidin Lapin juustoista, jotka ovat pyöreitä ja joissa on ruskeita pilkkuja, ja sienikeittoon savustetun poronlihan kera. Minussa on varmaan jotain Lapista perittyä!
En voisi enää pyytää mitään hienompia makuja, joita puuttuisi elämästäni. Arvo ja Helena, Terttu, Taimi, Lea , Sinä Anja ja kaikki, joiden luona kävimme ja jotka tapasimme teidän kodeissanne saitte meidät tuntemaan itsemme erittäin tervetulleiksi, ja kutsuitte meidät kokemaan todellista suomalaista henkeä, sellaista, jota on hyvä sauna väsyneelle sielulle ja ruumiille. Se toivotti meidät tervetulleiksi ja virkisti meitä uudella hengellä.
Mieheni Bob ja minä, Helen Aheam, kiitämme teitä syvästikun osoititti ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta meille suomalais- amerikkalaisille serkuillenne ja toivotitte meidät tervetulleiksi..
Vilpittömästi.
Helen